Tarinoita majoista

Majanrakennus
19 elo
2016

Miestä hyvin monilla, niin lapsilla, nuorilla kuin aikuisillakin, on ihania muistoja erilaisista majoista ja niiden rakentamisesta. Kokosimme tälle sivulle muutaman majatarinan. Ehkäpä ne innoittavat sinuakin osallistumaan majanrakennuskilpailuun Osallistu majanrakennuskilpaluun.

Vuosikausien salamajaprojekti Kanadassa

Kanadalainen tietokoneasiantuntija Joel Allen ei oikeastaan osaa tarkalleen sanoa, mikä motivoi hänet vuosia kestäneeseen salaiseen majanrakennusprojektiin. ”Luulen…että halusin vain rakentaa jotain hienoa”, hän sanoo.

Haaveena oli rakentaa munan muotoinen maja puuhun, joka ei olisi liian kaukana tiestä ja silti ihmisten näkymättömissä ja liikenteen melun tavoittamattomissa. Lisäksi Joel halusi, että munan muoto sopii ympäristöön ja on suhteessa puuhun.

Puu löytyi vasta kuukausien etsinnän jälkeen, mutta se kasvoi ikävä kyllä valtion mailla. Joel alkoi kuitenkin salaa rakentaa unelmiensa majaa. Projekti kesti vuosia ja nieli paljon ilmaiseksi saatua materiaalia, mutta myös rahaa.

Kun upea maja vihdoin valmistui valtavan aherruksen jälkeen, Joel ei malttanutkaan enää pitää salaisuuttaan. Hän kuvasi ja videoi majansa, joka on saanut maailmalla paljon julkisuutta. Mies on hieman huolissaan, mitä tästä kaikesta seuraa eikä ainakaan halua joutua purkamaan ainutlaatuista luomustaan. ”Olen siis päättänyt paljastaa Hemloftin ja samalla jollakin tavalla tehdä siitä laillisen”, Joel toteaa.

Katso kuvia ja lisätietoja Hemloft-majasta -> http://news.nationalpost.com/news/canada/whistler-tree-house-joel-allen

”Täytyy sanoa, että en ollut ajatellut majan rakentamisen olevan näin vaativaa ja ammattitaitoa todella tarvittiin, jotta majasta saatiin tukeva ja kestävä.” Näin tuumaa Mikko Nurminen blogissaan. Mikko kertoo muutaman vuoden takaisen tarinan, miten mökillä pistettiin maja pystyyn. -> http://www.mikkonurminen.fi/blogi/2013/08/12/39/?page2

Ideaa majan rakentamisesta oli hauduteltu jo hyvän aikaa, ja sitä lähdettiin vihdoin toteuttamaan yhdessä tuttavaperheiden kanssa. Siinä taisi samalla toteutua useamman ihmisen salainen lapsuuden haave.

Hanke starttasi suunnittelulla sekä tarvikkeiden ja puutavaran määrien listaamisella. Puumateriaalit tilattiin suoraan mökille. Kömmähdyksiltä ei vältytty, sillä pian huomattiin tavara vääränlaiseksi. Onneksi vaihto sujui tuota pikaa.

Rakentaminen lähti ripeästi käyntiin niiden johdolla, jotka olivat alan osaajia. Enimmillään mökillä puuhaili yhdeksän aikuista ja seitsemän lasta, mutta kaikki sujui hyvin. Lapsetki pääsivät tekemään oman pienen osuutensa rakennushommissa, ja osa väestä huolehti muonituksesta.

Mikko kuvailee majanrakennusviikonloppua huikeaksi. Rakentaminen oli mukavaa ja uusia taitoja tarttui matkaan. Hän kuitenkin painottaa, että mukaan tämän tyyppiseen rakennushommaan on hyvä saada itseä fiksumpia osaajia. Ahkeroinnin ohessa ideoitiin pilke silmäkulmassa jopa majan laajentamistakin tulevina vuosina.

Ilonan majamuistoja lapsuudesta

38-vuotias eteläsuomalainen fysioterapeutti Ilona kertoi meille majamuistoja lapsuudestaan:

”Olin varmaan noin 9-vuotias, kun sain varsinaisen majaherätyksen. Tykkäsin lukea kaikenlaisia lasten seikkailukirjoja, joista se kipinä tuli. Piirtelimme parhaan kaverini kanssa jänniä majasuunnitelmia ruutupaperille ja mietimme, minne majan voisi rakentaa. Aikuisille emme tietenkään salahankkeestamme puhuneet mitään, muutenhan kaikki jännitys olisi kadonnut taivaan tuuliin.

Minua 15 vuotta vanhempi veljeni rakensi samaan aikaan taloa kotimme lähistölle. Asuimme rauhallisella metsäisellä asuntoalueella, melkein maalla. Keksimme metsästä ison kallion juurelta hyvän paikan majalle, ja aloitimme homman. Materiaalina käytimme aluksi havuja, risuja ja kiviä, mutta siitä tuli aika onneton ”laavu”, joka rysähti kasaan helposti. Sitten keksimme, että voimme vaivihkaa hakea talonrakennustyömaalta aineksia, jotka olivat menossa jätteisiin. Sieltähän löytyi lankun pätkiä ja levyn kappaleita ynnä muuta kiinnostavaa.

Ongelmana oli vain se, että emme saaneet rakennuselementtejä mitenkään kiinnitettyä toisiinsa. Kumpikaan ei uskaltanut ruveta vasaran ja naulan käyttöön, eivätkä naruviritelmämme olleet kestävää sorttia. Haave hienosta salamajasta meinasi jo raueta.

Onneksi kevensin mieltäni kertomalla asiasta enolleni, joka oli aina ollut minulle läheinen. Synttärini olivat lähellä, ja riemu oli suunnaton, kun eno ilmoitti rakentavansa minulle kunnon majan synttärilahjaksi. Siihen tehtiin kunnon lattia, seinät, katto ja ihana ruutuikkunakin. Kaiken kruunasi katolla oleva lipputanko, johon äiti ompeli toiveidemme mukaisen salakerhoviirin liehumaan.

Siinä majassa leikittiin monet lapsuuden parhaista leikeistä. Sisustin majan ihan itse, ja siellä oli pieni kirjastokin. Sisään pääsi vain salakerhon jäsenkortilla tai jäsenen kutsumana.”