Majanrakennus kilpailun voittaja

Voittajan mitali
08 touko
2017

Majarakennuskilpailu on osa Lapset äänessä -kehittämishanketta ja sen tavoitteena on edistää yhdenvertaisuutta ja lasten aktiivisuutta luonnossa. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman hankkeen avulla kerrotaan lapsille toiminnallisesti heidän oikeuksistaan ja annetaan samalla tietoja jokamiehen oikeuksista. Neljännen valtakunnallisen majanrakennuskilpailun suojelijana oli lapsiasianvaltuutettu Tuomas Kurttila, jonka mielestä majat ovat olennainen osa lasten leikkiä ja luovuutta.

Majan olemus

Kaikki lapset ovat jossakin vaiheessa lapsuuttaan rakentaneet jonkinlaisen majan, väliaikaisen tai kestävän. On tärkeää, että jokaisella on mahdollisuus majaan. Sitä oikeutta tulee vaalia. Maja on piilo- tai turvapaikka, joka on oma, tai kavereiden kanssa jaettu. Majan rakennus yhdistää ja vahvistaa kaveruutta, se on tärkeä osa seikkailua ja siellä voi pitää vaikkapa omaa salaista kerhoa, tai muita tapaamisia.

Majan rakennus

Majan rakennukseen tarvitaan ennen kaikkea mielikuvitusta. Neljännessä majanrakennuskilpailussa tämä todistettiin valtakunnallisesti. Sitä varten rakennettiin 154 erilaista majaa puusta ja sammaleesta, useamman hengen linnoja, korkealla olevia tähystyspaikkoja, suojaisia luolia ja muita luovasti toteutettuja rakennelmia. Niiden materiaaleina oli käytetty oksia, sammalta, kiviä, kankaita, pahvia, tiiliä, kierrätysmateriaaleja ja luonnosta löytyviä elementtejä.

Kilpailuun osallistuminen

Majanrakennuskilpailuun osallistuttiin siten, että ensin rakennettiin maja. Majalle annettiin nimi ja sen tarina kerrottiin omin sanoin. Majasta otettiin kuvia, jotka ladattiin kilpailun järjestäjän verkkosivuston majagalleriaan. Sitä kautta yleisö pääsi ihailemaan omintakeisia majoja ja äänestämään suosikkiaan. Eli myös yleisön mielipiteellä on vaikutusta kilpailun lopputulokseen. Näistä mm. puuseinäisistä ja sammalkattoisista majoista valittiin finalistit ja niistä kolme palkittavaa majaa.

Palkintojen jako

Palkinnot jakoi Majanrakennuskilpailun tuomaristo, johon kuului kulttuurisen lapsi- ja nuorisotyön toimialajohtaja Iija File Suomen Nuorisoseurasta, näyttelypäällikkö Hannu Hellan Suomen rakennustaiteen museosta, Lasten ja nuorten arkkitehtuurikoulu Arkin johtava opettaja Niina Hummelin, sekä lapsinäkökulman asiantuntijana oli esikoululainen Aleksi Kalliomaa. Raati palkitsi majoja niiden saamien yleisöäänien perusteella, mutta myös omin kriteerein. Raadin mieleen olivat erityisesti kekseliäät, kierrätys- ja luonnonmateriaaleista tehdyt majat. Majojen joukossa oli suojapaikkoja ja pesiä eläimille, perinteitä vaalivia sammalmajoja, inspiroivia leikkipaikkoja ja arkkitehtuurisia rakennelmia. Palkittuihin majoihin pyrittiin valitsemaan mahdollisimman monipuolisesti erityyppisiä majoja. Kilpailun voittaja julkaistiin lapsen oikeuksien päivänä 20.11.2014.

Kilpailun voittajia

Yksi raadin suosikki oli maja nimeltä Jänölä, joka oli 9-vuotiaan Veeran taidonnäyte. Se oli kaunis puun, kiven ja sammalen yhdistelmä. Sitä luonnehdittiin orgaanisen maa-arkkitehtuurin yhdistelmäksi, jossa puiset elementit ja kivet oli aseteltu taiteellisesti kukin omalle paikalleen. Siinä oli majojen tähtiainesta ja se oli visuaalisesti miellyttävä. Näin raati perusteli valintaansa. Yleisön suosikki oli puolestaan Mobiilimaja, jotka oli rakentanut Kaaron koulun 4A -luokan oppilaat. Sen keskeisenä oivalluksena oli liikuteltava, siirrettävä maja. Sen malli oli jokseenkin sokkelomainen ja monipuolisesti majan ominaisuuksia käyttävä moneen käyttöön sopiva rakennelma. Tämä fiksu idea haastoi perinteisen majan ajatuksen ja on yhtä aikaa sekä moderni että kotoisa.

Majan tulevaisuus

Odotammekin innolla seuraavan kilpailun satoa. On aina innostavaa ja mukavaa nähdä kuinka perinteisistä materiaaleista ja konseptista voidaan saada aikaan kunkin rakentajan näköisiä ja aivan uudenlaisia tuoreita ideoita toteutettuna käytännöllisesti ja toiminnallisesti. Visuaalisiakaan seikkoja ei ole unohdettu, vaikka maja voikin olla vaikkapa luontoon sulautettu ja piilotettu kokonaisuus. Tällöin sen olemassa oloa tuskin huomaa, tai se on tarkoituksellisesti piilotettu, jottei sitä löydettäisi. Oli se sitten sohvan irrotettavissa olevista osista rakennettu väliaikainen lepopaikka, tai ulos puuhun rakennettu tukeva tähystyspaikka, jonne pitää kiivetä köysi- tai muita tikkaita pitkin – maja on osa lapsuutta, jonka muistaa aikuisenakin.